Keskisuomalainen syksy 2009
Ruuan hinta on puhuttanut viime vuosina milloin mistäkin syystä – yleensä sen kalleuden takia. Pari vuotta sitten elintarvikkeiden hinnat olivat huimassa nousussa. Ruuan arvonlisäveron alentamista pidettiin välttämättömänä. Keskustelua herätti myös se, aiheuttaako biopolttoaineen peltokasvatus nälänhätää alikehittyneissä maissa. Kysymyksiä oli paljon – ratkaisumalleja tuli kuitenkin vähän.
Syksyllä 2007, kuumimman keskustelun aikaan kirjoitin tämän lehden palstoilla elintarvikkeiden arvonlisäveron porrastamisesta terveysvaikutusten perusteella Sittemmin ajatukselle tuli arvokasta tukea peruspalveluministeri Paula Risikolta hänen liputtaessaaan vahvasti tämän mallin puolesta.
Myös Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola otti asian puolesta kantaa ´Nimellä´ palstalla 5.8 todeten vapaasti lainaten seuraavaa, ´...ettei ruokaa pidä verotusmielessä nähdä yhtenä möhkäleenä. Terveellisten elintarvikkeiden verokannan voi laskea nollaan, mutta epäterveellisten ruokien arvonlisäveroa voi hyvinkin nostaa´.
Täyttä asiaa. Eihän voi olla oikein, että kotimaisia vihanneksia tai muita kiistatta terveellisiä elintarvikkeitta verotetaan samalla tavalla kuin pahinta pikaruuan rasvapommia.
Toisaalta jo vuosia on käyty keskustelua siitä, kuuluuko yhteiskunnan korvata kaikki ns. itse aiheutetut sairaudet. Esko Ahon herättämä keskustelu ei aikoinaan saanut riittävää tukea, mutta mielenkiintoisena ajatuksena se jäi kuitenkin elämään. Suurin este lienee ollut sairauksien rajaamisen tulkinnanvaraisuus.
Olisiko syytä ohjata ruuan verotuksen tarkastelu nykyistä enemmän elintapasairauksien alkulähteille?
On kiistämätön tosiasia, että vääränlainen ruokakulttuuri yhdistettynä vähäiseen liikuntaan ja lisääntyvään alkoholinkäyttöön on aikapommi, joka aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia, kakkostyypin diabetestä sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia jne. Tällä aikapommilla on myös hintalappu ja se maksaa meille miljardeja euroja.
Suomessa käytettävät arvonlisäveron kannat ovat 0, 8, 17 ja 22 prosenttia.
Porrastettu ruuan verotus ei pakota valtiota luopumaan 500 miljoonan vuotuisesta veropotista.
Vaikka veroalennus on kirjattu hallitusohjelmaan ilman porrastusta, tulisi tärkein asia – terveysvaikutukset huomioida lain laadinnassa.
Jos laki toteutetaan suunnitellussa muodossa 5 prosentin tasa-alennuksella, voisi se mielestäni olla pelkkä välivaihe. Kuluttajan tulisi voida tuilevaisuudessa paremmin vaikuttaa omaan terveyteensä ja päättää, siirtääkö hän lompakon paksuutta keskivartaloon vai päinvastoin...
Seppo Kahilainen