Mietiskelyä...
Tänä iltana on pohjoisen Keski-Suomen yrittäjäjärjestöjen yhteinen Y-Juhla. Juhla on muokkautunut vuosien mittaan merkiitäväksi ja arvostetuksi Y-järjestöjen voimannäytöksi. Nytkin ilmoittautuneita on likimain 200. Suhtaudun itse melko varauksellisesti ylimääräisiin kissanristiäisiin, mutta tämä juhla on perinne jonne täytyy päästä...
Onnittelut etukäteen vuoden yrittäjiksi valittaville henkilöille.
Niinkuin harvoiksi jääneissä kirjoituksistani on saattanut aistia, oma suhtautumiseni politiikkaan on jonkin asteisessa murrosvaiheessa. Minun on "pikku päässäni" äärimäisen vaikeata hyväksyä politiikan kaksinaamaisuutta. Kevään vaalien aikaan kiersin kohtuullisen paljon ihmisten, tuttujen ja tuntemattomien parissa - ja se oli hienoa aikaa. Ehdokkaat - niin myös oman puolueeni - linjasivat omia näkemyksiänsä ja tekivät niihin perustuvia lupauksiakin.
Hallituksen pakkosynnytyksen jälkeen tuntuu pahalta kun seuraa hallituksen työskentelyä ja voi vain ihmetellä, miten monet vaalikentillä annettujen lupaukset ovat unohtuneet. Omaan toimintakulttuuriini ei kuulu se, että lupauksia tehdään vain siksi, että kukin ehdokas tai puolue saisi mahdollisimman hyvän lopputuloksen.
Kokoomuksen yksi perusviesti oli, että kuntakenttään tarvitaan tehokkuutta; pyritään vahvoihin peruskuntiin tai kuntien yhteistyömalleihin, joissa yhteistyö sujuu ikään kuin yhdessä kunnassa. Pakkoliitokset suljettiin pois toimenpidevaihtoehdoista. Nyt kuitenkin kuntaministeri Henna Virkkunen väläytteli julkisuudessa jonkinateisen pakon käyttämistä. Tämän hän kylläkin sitten kiisti eduskunnan välikysymyskeskustelussa. On varmasti totta, että sata kuntaa olisi valtioneuvoston " norsunluutornista" katsottuna ideaalinen tilanne. Jos maakunnan ihmiset asuisivat saman " viemäriputken" varrella, olisi homma totta kai edullisempaa. Mutta kun näin ei ole, Suomi on harvaan asuttu maa. Pari päivää sitten ministeri Virkkusen sinänsä rehellisestä kannanotosta kävikin selväksi, että keskittäminen johtaisi harvempaan asutuilla seuduilla väistämättä palvelutarjonnan osittaiseen alasajoon ja .karsiisi palvelutarjontaa.
Hämmennystäni lisäsi valtiosihteerit Sailaksen ja Korhonen pari viikkoa sitten annetut kommentit, että kuntaliitokset lisäävät lyhyellä aikavälillä kokonaiskustannuksia ja vasta pitemmällä aikavälillä kustannukset tasaantuvat nykyiselle tasolle. Mielipiteet olivat yllättäviä miehiltä, jotka on opittu tuntemaan pelkäämättöminä totuuden puhujina. Hallituksen kuntaremonttipuheissa ei näiden näkemysten perusteella ole juurikaan järkeä...
Monista muistakaan hallitusohjelman yksityiskohdista saa kokoomuslaista ajattelumaailmaa etsiä suurennuslasilla. Olen miettinyt paljon, että onko Kokoomus se sama puolue jona olen sitä oppinut pitämään.
Jotakin on muuttunut - ja en usko sen muuttujan olevan minä .
Mutta seurataan tilannetta...