Kesä on mennyt todella rapsakkaan tahtiin ja olen nauttinut Martin Kievarin kesäteatterin Tukkijoella näytelmän tuottamisesta. Ihmisiä on liikkunut paljon ja paras palkinto on ollut tyytyväisten ihmisten kiitokset hyvästä ja viihdyttävästä parituntisesta.

En tiedä mistä johtunee, mutta politiikka ei näin kesällä ainakaan ole nyt tuntunut " siltä jutulta". Voi olla, että pieneen passivoitumiseen vaikuttaa alakanttiin menneet ek-vaalit. Mutta voi olla niinkin, että maahan kasattu omituinen hallituskoaliitio ei tunnu omalta. Tuntuu jotenkin siltä, että oma puolueeni Kokoomuskin oli niin hallituskipeä, että hallitukseen haluttiin ja mentiin ehdoista riippumatta.

En valitettavasti usko, että tämä pohja pystyy rakentamaan kannustavaa ja innostavaa Suomea...Enkä usko siihenkään, että Suomen alijäämäistä taloutta pystytään reivaamaan terveempään suuntaan. Olihan varsin outoa, että viisi-kuusi puoluetta, jotka neuvottelivat hallituspohjasta eivät päässeet parin viikon pähkäilyn jälkeenkään yksimielisyyteen Suomen taloudellisesta tilanteesta.

Lähden todennäköisesti ihan tosissani mukaan ensi syksyn kunnallisvaaleihin, mutta maakuntatasolla ja muualla lyön varmaankin jarruja päälle.

Tuntuu siltä, että mielekkäämpää ja henkisestikin antoisampaa " ajankulua" löytyy työnpuolella.

1.8. julkistettava uusi Jaakko Teppo-tuotanto on yksi näistä virikkeistä.

Hyvää kesää kaikille!

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Olen luvannut kirjoitella näille sivuille sopivin aikavälein - ja nyt on aikaa vierähtänyt luvattoman paljon edellisestä sepustuksesta.

Lienee kuitenkin inhimillistä, että eduskuntavaalien rypistys ottaa näissä asioissa vähän " hapelle" , myöntääpähän sen tai sitten ei. 

Valtakunnan politiikkaa olen kuitenkin seurannut eduskuntavaalien jälkeen mielenkiinnolla, Hallitusneuvottelut alkavat saada surkuhupaisia piirteitä. Ruletti pyöriii 18% kannatuksen saaneen Perussuomalaisten ryhmän ympärillä ja muut tuntuvat tyytyvän kyräilemään toisiaan. Villi veikkaukseni on, että seuraava hallitus näkee päivänvalon parin viikon kuluttua Jutta Urpilaisen  ykköshallituksen nähdessä päivänvalon. Päähallituspuolue olisi siis SDP, Kepu toimisi punamullan takuumiehenä RKP:n, Vihreiden ja Vasureiden avustamana.

Jos veikkaukseni on oikea, olisi mielentoista päästä vilkaisemaan kristallipallosta Suomen talouslukuja nejän vuoden kuluttua...

Työprojekktit pyörivät ennakoituun malliin. Martin Kievarin kesäteatteri on saanut osakseen kasvavaa kiinnostusta ja harjoituksen antavat luvan odottaaa kunnon kesää.

12.7. pidämme Joensuussa Jaakko Teppo-päivien yhteydessä pressin muista jatkosunnitelmista, seuratkaa sivuja.

Lätkämestarit ja  "poika" on nyt sitten Suomessa. Joukkue näytti muutoinkin taitonsa, kun se  yritti  näytellä selvää  kovassa kännissä.. Väittäisin, että huomisten iltapäivälehtien lööppien ykkösaiheena on Nurminen mahalasku lentokentälle. No siitä kirjoitetaan mikä myy...

Olen seurannut melko aktiivisesti kotimaan hallituspunnerrusta. Lähtökohta ei näytä hyvältä. Nokittelu Urpilaisen ja Kataisen välillä ei lupaa jatkolta kovinkaan kummoista.  Villi veikkaukseni jatkosta on, että pääpuolueiden ympärille väkisin kasattu hallitus ei pysty oikeaan ja vastuulliseen työskentelyyn - veikkaan uusia vaaleja parin vuoden sisällä.

Olen myös ihmetellyt ja ollut jonkin verran harmissani kin siitä, että Kepu meni  vaalitappion häämöttäessä hökäisemään oppositioon siirtymisensä. - siitähän on vaikea perua. Kokoomus, Kepu ja Demarit olisi ollut hyvin looginen ja vastuullinen koaliitio kantamaan hallitusvastuuta,

Voisikohan tämä olla kuitenkin vielä vaihtoehto etukäteen epäonnistumaan tuomitulle sirpalehallitukselle?  Jäädään odottamaan...

Hyvää Vappua kaikille. Itselläni on tarkoitus avta tänään ja huomenna mökkeilykausi kotijärveksi aikojen myötä tulleen Korppisen rannassa.

Vaalien jälkeen kirjoittelu on jäänyt vähiin, mutta tarkoitus on kirjoitella tänne kuitenkin kohtuullisen säännöllisesti - pidän kirjoittamisesta.

Seurasin ek-vaalien aikaan hyvinkin tiiviisti sitä, mitä eri puolueet ja yksittäiset ihmiset lupailivat. Tuntui jotenkin kornilta kuunnella niitä        ' " tarinoita" ja vaalilupauksia, jotka puhujat itsekin tiesivät mahdottomiksi toteuttaa, tai edes pystyä itse seisomaan niiden takana.

Tiedän läpimenneitä edustajia, jotka ovat  tunnustaneetkin puhuneensa  "markettien parkkipaikkojen kieltä" ilman vastoin omia periaatteitaan - puhetta kuulijoiden mukaan.  Siihen minusta ei ole,  joten jo aiepi arvailu siitä että valtiolliset vaalit on nähty, tuntuu vahvistuvan. Muutoinkin omien esitteiden ja itsensä tyrkyttäminen toreilla ja parkkipaikoilla " ahistaa " - se ei ole tunnu oikein omalta toiminnalta.

Vielä vaaleihin ja vaalien loppumaininkeihin palatakseni; paljon kohua läpimenostaan ja läpimenon jälkeisistä  jopa rasistisiksi leimatuista kommenteistaan osakseen saanut Teuvo Hakkarainen laukoi näitä mielipiteitään vaalien alla sekä esitteissään että paneelikeskusteluissa. Nämä kovat mielipiteet eivät herättäneet lainkaan keskustelua saati että niitä olisi kyseenalaistettu - älinä alkoi vaalien jälkeen. Onko siis oikeasti hyväksytty se kanta, että  ehdokkaat saavat mainonnanssaan puhua mitä tahansa? Ikään kuin vaalikentillä olisi hyväksyttävää  valehdella - jos sitä termiä nyt saa käyttää edes yksityisessä kirjoituksessakaan.

En ole kansanedustaja Hakkaraisen mielipiteiden takana kovinkaan monessa asiassa, mutta oiketusti voi kuitenkin kysyä kenen vaalimainonta on ollut moraalisesti oikein - katteettomia lupauksia tehneiden vai mainontansa takana seisovan Hakkaraisen?

Siinäpä pähkäiltävää.

´HYVÄÄ VAPPUA!